Kotopihan kuulumisia

Laiskottelu viikonloppu

Aina ei vaan jaksa pakertaa. Eli viikonloppuna päätin että ei remonttia. Kasvimaan sain kyllä vihdoinkin käännettyä (mihin kummaan mä olen piilottanut ostamani siemenet???!?!?!), ja yhdet tikkaat maalattua, puita päätin kärrätä vähintään kymmenen kottikärryllistä, mutta tyydyin viiteen. Eli suhteellisen rentouttava viikonloppu. Ja ihanan lämmin. Käytiin myös kalassa, ja ilman saalista jäätiin. Kesäkukkia piti tietty saada vähän lisää. Joka ikinen kevät mä päätän että en osta kesäkukkia, vaan satsaan perennoihin. Mutta aina niitä on nurkat pullollaan, ja oikeesti se on ihan tyhmää, kun ei olla mökillä kun viikonloppuisin, jää nuo kasteluhommat vähän huonoon hoitoon näin arkena. Möksältä kotiin matkalla piipahdettiin pannarilla Metsäkylän navetan leivintuvassa ja Aulangon näkötornilla ihailemassa kauniita maisemia.

Sitä sun tätä

Nuorimmaisen kanssa oltiin ihan kahdestaan möksällä, ja kaikkea pientä puuhasteltiin. Perjantaina istuttelin vähän orvokkeja.

Kuten kuvista näkyy, haravalla olis vähän töitä, mutta toisaalta, kaipa sitä voi odotella että ruoho alkaa kasvamaan, ja lehdet silppuuntuvat ruohonleikkurin avustuksella. Mitä sitä turhaan itteensä rasittamaan.

Viime kesänä pelastin Juhannuskokko -kasasta vanhan rukin, joka oli aika järkyttävän näköinen, koska joku oli päättänyt maalata sen hopean värisellä maalilla. Nytpä tartuin maalisutiin ja vetäsin sen valkoiseksi, kun ei into riittänyt siihen että olisin sen hopean raapinut irti. Ihan kiva koriste siitä tuli valkosenakin. 

Möksältä löytynyt vanha puinen silityslauta kaipasi uutta kangasta päällensä, ja sellasenhan se sai, ja sekin on mun mielestä nyt kiva!

Sitten viriteltiin vähän perhekuvia seinälle, mutta koska se oli aika suunnitelematonta touhua, siitä tuli vähän epämääräinen kyhäelmä. Mutta olkoot, ainakin toistaiseksi.

Ja liikuttavan äipänpäivä -kortinkin sain, jossa mut on arvioitu 8 vuotta todellisuutta nuoremmaksi. En loukkaantunut. 

Kiuruja ja päästäisiä.

Tänä aamuna sain heiteltyä tapettia tuohon eteiseen, ja siitä tuli ihan kiva. Päädyin siis tuohon Kiurujen yöhön. Puuttuu toki vielä vähän listoja lattiasta ja oven ympäriltä.

Kattoon olisi tarkoitus laittaa tämä kipsinen rosetti, joka mulla oli laatikon kätköissä valmiiksi, ja tuo värisävy sattuu olemaan ihan passeli tähän huoneeseen. Pojan kummisetä on tuon itse tehnyt ja maalannut, mulla on möksällä tarkotus laittaa kaikkiin huoneisiin rosetit, paitsi tupaan.

Lennon -kissa oli viikonlopun ajan todella ahkera metsästäjä, päästäisiä siirtyi ajasta ikuisuuteen ainakin 7 tai 8. Ja auliisti hän jakoi saalista meille muillekkin, eli roudasi siimahännät sisään, heti kun silmä vältti. Mä en niinkään osaa arvostaa tätä anteliaisuutta.